Sivut

torstai 28. syyskuuta 2017

Riemukas jälleennäkeminen

Voi sitä ilon ja onnen päivää kun eilen käytiin Diivan kanssa moikkaamassa Kingi-veljeä Lopella! 


Sain Kingiltä iloisen vastaanoton alkupöhinöiden jälkeen, kun tajusi, että tämähän on tuttu tyyppi. Kyllähän tuota hurmuria oli ollut ikävä ♥ Hetken halailun ja pusuttelun jälkeen otettiin Diiva autosta ja eipä mennyt kauaa, kun sisaruksilla oli jo täys tohina päällä! Mentiin pihan vieressä olevalle pellolle, jossa pennut saivat vapaana möyhätä koko sielunsa kyllyydestä. Samassa tiimellyksessä irtosi yksi jos toinenkin hammas :D



Molempien hieman jo väsähtäessä mentiin sisälle, jolloin yhtäkkiä taas löytyikin virtaa. Hieman piti nuorisoa toppuutella. Johanna antoi molemmille purutikut, joita ne sitten rauhoittuivat syömään. Siinä vielä aikamme juteltiin, kunnes itselle tuli hälytys kotiinpäin, kun rakas lapsemme ei ollut suostunut syömään mitään. Pikainen lähtö harmitti, mutta oli ihana käydä moikkaamassa Kingiä sekä muuta perhettä ja puhuttiinkin, että pyritään näkemään pian uudestaan.


maanantai 11. syyskuuta 2017

Möllitaipparit & Diiva 15vk

Viime viikonloppuna kävin Didin kanssa möllitaippareissa. Tämän vuoden treenit on yhden käden laskettavissa (eikä viime vuonnakaan treenattu hakuruutua eikä kanijälkeä) eli voisi sanoa että aika kylmiltään mentiin. Mutta koska Didi kyllä osaa perusasiat en kokenut sitä ongelmaksi. 
Kuvia tai videota koulutuksesta ei valitettavasti ole, joten tekstiä tulee tuutin täydeltä.


Möllitaipparit olivat Kelpo Kepon järjestämä taipumuskokeenomainen koulutus ja me olimme iltapäivän ryhmässä kolmen muun koiran kanssa (Didin lisäksi toinen tolleri ja kaksi labradoria). Koulutus alkoi sosiaalisella osuudella, jonka kaikki "läpäisivät". Tämän jälkeen mentiin vesityöhön. Olimme Didin kanssa toisena vuorossa ja se vesityöhän oli taas semmonen suoritus että terve. Omistan varmaan maailman ainoan tollerin, joka ei suorita vesityötä tuosta noin vaan... huoh...

Lähempi lokki heitettiin veteen ja Didi jäi empimään rantaviivan tuntumaan. Kehotin pari kertaa sitä hakemaan, mutta tuloksetta. Kouluttaja heitti damin matalaan veteen ja sen Didi sitten haki.

Otin Didin takaisin sivulle ja lähetin hakemaan lokkia. Didi meni rantaveteen ja jäi siihen, joten kouluttaja heitti kiven lokin viereen. Ja mitä tekee Didi, no lähtee etsimään sitä kiveä eikä noteeraa mitenkään lokkia. Ei muuta kun Didi takaisin rantaan ja kouluttajan labbis hakemaan lokkia vedestä. Sekös sitten Didiä harmitti, oma moka..!

Kouluttaja pyysi minua heittämään itse lokin veteen ja senhän Didi haki muitta mutkitta. Päätettiin siis vielä kokeilla mitä tapahtuisi kauemman lokin kanssa. Joten laukauksen saattelemana lokki veteen. Didi lähti uimaan määrätietoisesti lokkia kohti ja mielessäni ajattelin että jes, sieltä se nyt tulee. Vielä mitä... Lokin kohdalla Didi nuuskaisi lokkia ja kääntyi takaisin päin! Käskin tuomaan lokin ja kääntyikin heti takaisin ja nappasi lokin matkaan. Selvästi kokeili että tarviiko tehdä jos ei huvita...

Vesityö meni siis penkin alle, jälleen. Pitäisi päästä treenaamaan vieraissa paikoissa, vieraiden riistojen sekä ihmisten kanssa, minkä riemusta kiljuen kyllä tekisin, mutta helpommin sanottu kun tehty.

Tästä jatkettiin seuraavaksi hakuruutuun. Kouluttaja muistutti palautuksien tärkeydestä ja että voisin rohkeasti vaatia palautukset käteen (lokkien kanssa en tätä tehnyt, sillä olin tyytyväinen siihen että ne ylipäätään löysivät loppujen lopuksi tiensä rannalle). Ja tuon vesityön jälkeen voin kertoa, että ei ollut ensimmäisenä mielessä ruveta hiomaan palautuksia.

Viikko sitten käytiin treenaamassa hakuruutua dameilla.

Hakuruutu alkoi heittovariksella laukauksen kera. Didi ampaisi varikselle, haisteli sitä, kuopaisi ja katsoi minuun. Kuopaisi uudestaan ja nappasi variksen suuhun ja palautti nätisti käteen asti. 
Lähetin takaisin hakuruutuun ja Didi pinkoi hakuruudun takaosaan ja aika nopeasti sieltä löytyi toinen varis, jonka se nappasi heti ja kiikutti taas käteen asti. Kolmas varis samalla kaavalla.

Tässä vaiheessa mietin, että pitäisikö lopettaa siihen kun Didi teki niin hyvää hakua ja toimi riistankin kanssa hyvin, mutta toisaalta, täytyyhän sitä mukavuusalueeltakin joskus poistua. Koira siis takaisin hakuruutuun.
Didi lähti taas innokkaasti etsimään ja näin että se löysi riistan, mutta eipä tuonutkaan vaan lähti etsimään seuraavaa, jonka myös löysi. Ei tuonut sitäkään. Voi jehna... Didi jatkoi etsimistä ja kävi siinä meidänkin luona pyörähtämässä. Kouluttaja totesi, että voin lähettää sen ruutuun uudelleen jos ei itsenäisesti lähde takaisin riistalle. Ja nämä sanat sanottuaan, Didi lähti takaisin sinne missä tiesimme riistaa olevan. Tällä kertaa varis otettiin ja tuotiin minulle.

Kouluttaja kehoitti lähettämään vielä takaisin hakuruutuun ja sanoi etten saisi kehua Didiä ennen kuin varis olisi minulla kädessä asti (hän halusi nähdä mitä Didi tekisi kun se joutuisi itse tekemään ratkaisun riistan kanssa). Joten ei muuta kun Didi hakuruutuun ja aika nopeasti se sieltä nappasikin variksen. Kouluttaja vielä muistutti etten sanoisi mitään, joten pysyin hiljaa.
Didi pysähtyi n. 5m päähän minusta ja oli selvästi hämmentynyt miksi en kehunut sitä. Pysyin edelleen hiljaa, joten Didi tarjosi varista kouluttajalle, joka oli parin metrin päässä siitä. Kouluttaja käänsi selkänsä ja itse menin kyykkyyn, jolloin Didi kiikutti variksen syliini.
Kiitin Didiä ja päätimme tämän osuuden tähän.
Kouluttajan mukaan virallisissa taippareissa olisimme läpäisseet tämän osuuden!

Tämän jälkeen sitten odoteltiin kahden koiran suoritukset, jonka jälkeen tehtiin vielä kanijäljet. Suuria odotuksia ei ollut, sillä olin nähnyt missä kunnossa kani oli ja niin kuin arvasin Didi ei sitä heti nostanut. Kouluttaja kävi vähän heiluttelemassa sitä, jonka jälkeen Didi nappasi sen ja lähti tuomaan minulle. Kokeissa ei onneksi noin huonokuntoisia kaneja ole, ja tiedän että parempikuntoisen kanin Didi olisi tuonut ongelmitta.

Litimärkinä ja väsyneinä (ehkä pitäisi puhua vain itsestäni...) koulutuksen jälkeen

Koko päivän satoi vettä aika reippaasti ja olinkin ihan litimärkä kun lähdettiin kotiin. Mutta ei haitannut, vesityötä lukuunottamatta olin TODELLA tyytyväinen Didiin ja koulutus oli joka pennin arvoinen!

Jos vaan saadaan tuo vesityö kuntoon niin varmasti käydään vielä taippareita koittamassa, ja ehkä jonain päivänä Didin nimen eteen voi lisätä FI MVA-tittelin. Ei me ainakaan vielä luovuteta!




Ja mitäs meidän juniori, noh kasvaa ja kehittyy. Neiti on tänään jo 15vk! Sen kunniaksi napattiin hänestä uusi seisotuskuva. 

Diiva 15vk

Aamumme alkoi myös pienellä touhutuokiolla, jonka myös kuvasin. Tehtiin perus istu-maahan harjoituksia, käsitargettia (jonka opettelu aloitettiin vasta sunnuntaina, mutta Diiva älysi jutun tosi nopeasti), sivulle tuloa, paikkallaoloa sekä parit noudot damilla.



lauantai 26. elokuuta 2017

Pentuarki

"Mitähän sitä tekis?" on lause, jota meidän perheessä ei ole viime aikoina tarvinnut käyttää. Päivät vaan vilistää ja nyt oli pakko istahtaa koneen äärelle ja kirjoitella vähän ylös miten meidän elämä on lähtenyt rullaamaan "viiden hengen perheenä".


Tekemisen puutetta tosiaan ei ole kun perheessä on kaksi "vauvaa". Ero on aika huima verrattuna Didin pentuaikaan, kun kaikki huomio ja aika meni siihen. 

Toki onhan tässä aikaa, eli yritän nyt olla ottamatta stressiä siitä, että asiat opetellaan hieman hitaammalla tahdilla. Damin kanssa ollaan treenattu tooooodella maltillisesti, sillä Diivalla on Didistä poiketen taipumusta omia damia (sama pätee leluihin ja riistaan). Neiti lähtee aina into piukeana noutamaan, mutta jää joko hautomaan tai rallattelemaan... Enkä voi kutsua neitiä, sillä silloin se pudottaa noudettavan asian. Olen nyt sitten vain heitellyt lelua ja jos tuo lelun takaisin niin kehun todella paljon ja palkkaan vetoleikillä tai namilla.

Nyt ehkä olikin sitten kuu ja tähdet oikeassa asennossa, sillä kävimme tänään sipoonkorvessa treenaamassa molempien kanssa ja Diiva palauttikin damin joka kerta!

Syy treeneihin oli kuitenkin Didi, sillä menin ilmoittamaan sen möllitaippareihin, joten pitihän se käydä kokeilemassa muistaako rouva (hassua puhua Didistä rouvana, mutta kai hän enemmän rouva on kuin neiti ;D) yhtään miten hakutyöskennellään. Ja muistihan se, intoa oli kuin pienessä kylässä! Vielä pitäisi kokeilla tehdä pieni hakuruutu niin, että vien etukäteen damit paikoilleen.

Treenilistalle päätyy molempien osalta passissa olo... Syy käy ilmi videolta.


Mutta mitäs se Diiva osaa. No ei mitään vielä täydellisesti, mutta hiljaa hyvä tulee. Käskyt joita ollaan harjoiteltu: istu, maahan, paikalla, hae, tule (+luoksetulo pillitys), seiso (näyttelyseisotus) ja sivulle tuloa.
Parhaiten sujuvat luoksetulo pillitys ja istuminen.


Ensimmäiset rokotukset käytiin ottamassa maanantaina kun ikää oli tasan 12 viikkoa. Diiva sai kovasti kehuja reippaudestaan. Hän ei edes huomannut kun rokotus pistettiin. Samalla käytiin puntarilla ja painoa oli silloin kertynyt 6,4kg, nyt varmaan lähennellään jo seitsemää kiloa.

kuvassa Diiva 10,5vk

Ollaan ehditty treffaamaan muita koiriakin. Ensimmäisten joukossa oli tietenkin Aava-sisko ja Niilo-eno. Diivalla ja Aavalla olikin vierailun alusta loppuun sellainen vauhti päällä, että oli pakko välillä laittaa ne eri tiloihin, että vähän rauhoittuisivat. Niiloakin Diiva yritti saada leikkeihin mukaan, mutta eno-mies ei ajatuksesta innostunut ja hän teki sen neidillekin hyvin selväksi.
Käytiin myös moikkaamassa saksanpaimenkoira Hetaa (blogissa jo muutaman kerran esiintynyt aiemminkin) sekä tällä viikolla uutena tuttavuutena sekarotuista Seraa.

Diiva, Niilo ja Aava

Toisten koirien kanssa Diiva on täysin erilainen kuin Didi. Se on jopa tyhmän rohkea, sillä sehän ei mieti yhtään, vaan menee sen kummempia miettimättä tervehtimään muita koiria. Ihanaa että se on noin rohkea, mutta tulee olemaan todella haasteellista opettaa sille ettei ilman lupaa sännätä joka tyyppiä tervehtimään (pätee myös ihmisiin...).

Tuon saman rohkeuden takia Diivan kanssa on ollut tosi helppo käydä oikeastaan missä vaan, toki sekin säikähtelee asioita, mutta palautuu niistä huomattavasti nopeammin mitä Didi pentuna. Jos se jotain säikähtää se joko säpsähtää, väistää tai pakenee muutaman metrin päähän, mutta tämän reaktion jälkeen se tulee katsomaan asiaa/esinettä mikä sen säikäytti, jonka jälkeen se jatkaa omia juttujaan. Didi jäi herkemmin vähän varovaiseksi, vaikka kävikin tutkimassa sen säikäyttäneen asian.

VIP-tason kuljetus

Diiva on myös vilkkaampi kuin Didi (vaikka onkin esimerkiksi siskoonsa Aavaan verrattuna "rauhallinen"), joten se vaatii enemmän virikkeitä. Vielä ei ole isompia tuhoja tehty, mutta kyllä neiti on kova kaikkea kaluamaan ja syömään (sanomalehdet mm. revitään riekaleiksi, mutta pakko niitä on lattioilla pitää).

Didistä ja Diivasta on heti luovutuksen jälkeen ruvennut muodostumaan aika tiivis parivaljakko. Toisinaan kyllä mietin onko meille muuttanut kaksi pentua, kun nuo riehuvat keskenään kuin mitkäkin pahaiset kakarat. Mutta hyvä vaan että viihtyvät toistensa seurassa niin hyvin :)


Didi sallii Diivalta tosi paljon kaikkea, jopa niin paljon että päästi sen ekalla kerralla pariksi sekunniksi ruokakupilleen ennen kuin antoi neidille hieman kovemmat lähtöpassit. Olin kuitenkin tätä ennen varma, ettei Didi päästäisi Diivaa metriä lähemmäs hänen kuppiaan, olin väärässä. Uudestaan Didi ei ole enää kupille asti päästänyt, mutta tuo eka kerta yllätti.



torstai 27. heinäkuuta 2017

Ja niin heitä oli enää yksi...

Viime viikonloppuna Aava (entinen Pikkis), Kingi ja Vippi matkasivat uusiin koteihin! Ja kyllähän siinä tuli muutamat kyyneleet vuodatettua, miten voikin heti tulla ikävä ❤

vas. Vippi, Kingi, Piina, Didi, Diiva ja Aava

Saatiin napattua lauantaina ihana kuva koko nelikosta vanhempien kera kun Emmikin oli paikalla Piinan kanssa. Ihana muisto vuosienkin päästä! 

Aava ja Kingi lähtivät uusiin koiteihin lauantaina ja Vippi sunnuntaina, kylläpä tuntui talo hiljaiselta kun ei ollut pärinä-painit vähän väliä käynnissä.


Aava muutti Lahteen entuudestaan tuttuun perheeseen, Niilo-enon iloksi. Aava on Novamian sijoitusnarttu, ja jos vaan pentueen terveys sekä luonne asiat ovat kunnossa, on Aavallakin tulevaisuudessa toivottavasti omia pentuja. Harrastuspuolella tähtäimessä ovat taipumuskoe, mejä, agility ja näyttelyt. Aavan (ja Niilon) kuulumisia voi seurata täällä.


Kingi muutti Lopelle neljän hengen perheeseen, jossa on myös kaksi kissaa. Kingi pääsee tulevaisuudessa käytännön metsälle sekä riistajäljelle (vahingoittuneiden riistaeläinten etsintään).


Vippi muutti Alaveteliin kuuden hengen perheeseen, jossa kaverina on myös jämtlanninpystykorva Tessu. Vippi pääsee tulevaisuudessa käytännön metsälle, sekä harrastuskaveriksi tokoon ja nomeen.


sain hienon ajatuksen, yhteiskuva! Toteutus... haastava ;D


Kaikki pennut pääsivät aivan ihaniin harrastaviin ja ennen kaikkea rakastaviin perheisiin. Ensimmäiset päivät uusissa perheissä ovat sujuneet hyvin, toki asiaan kuuluvia pieniä itkuja tuli ensimmäisinä öinä, mutta muuten kaikki ovat olleet oikein reippaita. Sosiaalistaminen on kaikilla hyvässä vauhdissa. 

On ollut aivan mielettömän ihanaa lukea kaikkien kuulumisia facebookissa (pentueen omassa ryhmässä) ja innolla odotan millaisia tyyppejä näistä kasvaa. 



Meidän perhettä jäi nelikosta täydentämään Little Miss Diiva ;) Ensimmäiset päivät ovat sujuneet hyvin, mutta hyvin huomaa jo nyt miten erilainen Diiva on verrattuna Didiin. Diiva on rohkeampi ja paljon kovempi tuholainen, neidin hampaissa on nimittäin vähän väliä jotain uutta "työstettävänä".



Didi taas on nuortunut takaisin pennuksi, se leikittää Diivaa into piukeana ja saa tuon tuosta kauheita hepuleita. Höpsö Didi ❤  Ihana seurata vierestä miten nuo kaksi viihtyvät yhdessä.


Tänään Didi lähtee muutamaksi päiväksi vanhemmilleni hoitoon, jotta saadaan täysin keskittyä Diivaan ja samalla nähtyä miten pikku neiti reagoi jäädessään yksin. Kunhan taas joudan istumaan ajan kanssa koneelle, päivitän paremmin meidän kuulumiset, seuraavaan kertaan siis! :)

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Luovutus lähenee

Viikonloppuna joudun sanomaan kolmelle pennuista heipat ja voi miten haikealta se tuntuukaan jo nyt! Onneksi Diiva jää meille, muuten varmaan itkisin täällä yötä myöden! Ja toki lohduttaudun sillä, että varmasti tulee pidettyä yhteyttä perheiden kanssa ja kuultua jokaisen kuulumisia ♥


Ollaan nyt reilu pari viikkoa majailtu maaseudulla ja pennut ovat saaneet ulkoilla paljon (säiden salliessa). Huomaa kyllä, että koko ajan pennut vaativat enemmän ja enemmän, jonka takia mm. tämä blogin kirjoitus on jäänyt todella taka-alalle. En ole myöskään muutamaan päivään ehtinyt kuvailla juuri ollenkaan, kun tuo oma vauva on ollut sylissä pentujen ulkoillessa, onhan se hirmu mielenkiintoista seurata pikkuisten touhuja!



Kokonaista varistakin on nyt tuon siiven lisäksi pennuille näytetty ja kaikkia se kiinnosti. Vippiä ehkä vähiten sillä hän olisi mielellään leikkinyt mun kanssa. Mutta kyllä hänkin malttoi välillä käydä sitä tutkailemassa ja sen jälkeen takaisin kerjäämään rapsutuksia :D




Ja koska varis kerran oli jo sulatettuna niin pitihän sitä sitten Didinkin kanssa tehdä muutamat hyvän mielen noudot. Viime kerrasta onkin jo vierähtänyt tovi... Hienosti mamma teki, otteet oli todella hyvät ja palautukset kauniit. 

Taisi treenit olla mieleen sillä myöhemmin Didi kävi hakemassa vaakun omin nokkineen ja jemmasi sen jonnekin piha-alueelle. Ensin ajattelin jonkun muun eläimen vieneen sen, mutta tarkemman pohdinnan jälkeen päädyin siihen lopputulokseen, että Didi on ollut asialla. Pistin siis Didin etsimään variksen ja eipä siinä mennyt kuin muutama minuutti kun se kiikutti sen minulle ylpeänä (joka myös vahvisti sen, että omilla jäljillä taisi olla...).



Pennut pääsivät eilen taas autoilemaan, kun kävimme Mäntsälässä eläinlääkäriasema Tassutalossa pentutarkastuksessa. Mitään normaalista poikkeavaa ei kenelläkään ollut ja kovasti kehuivat pentujen yleiskuntoa, reippaat pienet pallerot ♥


autoilu sujuu jo näin mallikkaasti!

Tänään lähdettiin taas koko porukalla autoilemaan kun vuorossa oli pentutestaus Orimattilassa Kirsi Liikasen toimesta (Koirapalvelu Rochallor).

Pentutesti oli todella mielenkiintoinen ja voin kyllä ehdottomasti suositella! Pennut saivat kovasti kehuja ja niissä näkyi monia hyviä harrastekoiran piirteitä! (JES!) Testissä kävi ilmi, että jalostustyö on luonteiden/piirteiden puolesta ainakin tuottanut sellaista tulosta mitä haettiinkin, iso peukku!

Tässä jokaisen loppu kuvaus testistä:

Pikkis
"Tarmokas, erittäin avoin pentu. Suhtautuu iloisen hyväntahtoiseti testaajaan. Hyv'ksyy käsittelyn, mutta osoittaa myös omaa tahtoa :). Syttyy välittömästi saalisleikkiin, vahva ote, ei osoita kuormittumisen merkkejä."

Diiva
"Avoin, reipas ja utelias, alkuun unelias, mutta vauhtia löytyy kun heräilee. Rento käsittelyssä, viihtyy ihmisen luona. Voimakas noutotaipumus. Syttyy hyvin saalisleikkin, mutta leikkii aavistuksen kevyemmällä otteella kuin siskonsa."

Vippi
"Utelias, avoin, touhukas pentu. Viihtyy testaajan seurassa, mutta myös ympäristön tutkiminen kiinnostaa. Kontaktihakuinen. Syttyy hyvin saalisleikkiin."

Kingi
"Energinen, aavistuksen reaktiivisempi pentu kuin veljensä. Suhtautuu avoimesti testaajaan ja hakeutuu kontaktiin, viihtyy lähellä. Syttyy hyvin saalisleikkiin ja noutaa mielellään."



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Viralliset nimet!

Pitkän pohdinnan jälkeen saimme vihdoin päätettyä pennuille niiden viralliset nimet, nyt voi tuulettaa!!  Huhh mikä homma se olikaan. Tiesin kyllä että nimien päättäminen on haastavaa, mutta kyllä silti pääsi yllättämään. 

Ensin piti keksiä joku yhteinen teema, joka liittyisi molempiin vanhempiin. Tästä ensimmäisenä tuli mieleen NASA. Ideoitiin muitakin teemoja, mutta päädyttiin kuitenkin loppujen lopuksi siihen. Tarkemmaksi teemaksi päätyi lopulta Avaruussukkulat (tai lyhyemmin "sukkula"-pentue). Lopputulokseen ollaan todella tyytyväisiä!



Saanen esitellä, "Sukkula"-pentue:

Novamian Atlantis

Novamian Challenger

Novamian Endeavour

Novamian Enterprise

torstai 6. heinäkuuta 2017

@Kärkölä

Ah, tätä maaseudun elämää!
Maanantaina pennut sirutettiin, jonka jälkeen suunnattiin Kärkölään maatilalle. Automatka meni hyvin, alkuun kuului pientä vikinää, mutta nopeasti tuli kaikille uni.

Perillä!

Pennut ovat päässeet päivittäin ulkoilemaan ja nauttineet siitä suunnattomasti. Kaikki ovat tutkineet ulkona paikkoja todella uteliaina ja rohkeasti. Aikamoista vauhtia ne viilettävät menemään!
Elämä maalla on siis alkanut todella mukavasti ja onneksi meillä tämä mahdollisuus on. Täällä nautiskellaan sitten luovutusikään asti.